Euroopan unioni on rakentanut puolustuksen teollisuuspolitiikkaa Euroopan puolustusviraston perustamisesta vuonna 2004 lähtien, mutta kehityksen tahti kiihtyi jyrkästi vuoden 2022 jälkeen. Venäjän sota Ukrainaa vastaan ja siitä johtuva strateginen uudelleenarviointi EU:n jäsenvaltioissa on ajanut ennennäkemättömiä investointeja Euroopan puolustuksen teolliseen kapasiteettiin. Ohjelmistotoimittajille tämä luo joukon rahoitusmekanismeja ja markkinoillepääsypolkuja, joita ei ollut olemassa viisi vuotta sitten.

EU:n puolustuksen teollisuuspolitiikan rakenteen ymmärtäminen — erityisesti EDTIB:n, Euroopan puolustusrahaston (EDF) ja uudemman Euroopan puolustusteollisuusohjelman (EDIP) väliset suhteet — on tarpeen mahdollisuuksien tehokkaaseen navigointiin.

Mitä EDTIB on ja miksi EU kehittää sitä

Euroopan puolustuksen teknologinen ja teollinen perusta (EDTIB) on EU:n termi EU:n jäsenvaltioiden kollektiiviselle teolliselle ja teknologiselle kapasiteetille puolustusvälineiden ja -palvelujen kehittämiseksi ja tuottamiseksi. Se ei ole instituutio tai ohjelma — se on strateginen käsite, joka kuvaa eurooppalaisen puolustuksen teollisuuden tilaa kokonaisuutena.

EU:n strateginen kiinnostus EDTIB:n kehittämiseen johtuu tunnustuksesta, että eurooppalaista turvallisuutta ei voida ylläpitää puolustuksen teollisella perustalla, joka on hajanainen, riittämättömästi pääomitettu ja voimakkaasti riippuvainen ei-eurooppalaisista (pääasiassa yhdysvaltalaisista) toimitusketjuista.

EU:n lähestymistapa EDTIB:n vahvistamiseksi yhdistää kysynnän puolen toimenpiteet (koordinoitu hankinta Euroopan puolustusviraston yhteishankintamekanismien kautta) tarjonnan puolen toimenpiteisiin (rahoitus yhteiseen kehittämiseen EDF:n ja EDIP:n kautta). Ohjelmistotoimittajille tarjonnan puolen mekanismit ovat ensisijainen pääsypiste.

Euroopan puolustusrahasto: 8 miljardia euroa 2021–2027

Euroopan puolustusrahasto oli EU:n ensimmäinen suora rahoitusinstrumentti puolustuksen tutkimukseen ja kyvykkyydenkehittämiseen, jonka budjetti on noin 7,9 miljardia euroa vuosien 2021–2027 monivuotista rahoituskehystä varten. Se on jaettu kahteen komponenttiin: tutkimuskomponentti (noin 2,65 miljardia euroa) ja kyvykkyydenkehittämiskomponentti (noin 5,3 miljardia euroa, jäsenvaltion yhteisrahoitus tarvitaan).

EDF-rahoitus on avoinna EU:n jäsenvaltioihin perustetuille oikeushenkilöille. Keskeinen kelpoisuusrajoitus on hallinta- ja omistajuustesti: yhteisö on kelpoinen vain, jos sitä ei hallita EU:n ulkopuolisesta maasta tai EU:n ulkopuolisesta yhteisöstä.

EDF-ehdotuspyynnöt julkaistaan Euroopan komission toimesta Funding and Tenders -portaalin kautta. Ohjelmistoon liittyviä kutsuja ovat olleet: tekoäly ja autonomiset järjestelmät puolustuksessa, sotilasviestintä ja verkottuminen, kyberturvallisuus, johtamis- ja hallintaohjelmisto sekä simulaatio ja koulutus.

Pk-yrityksen ohjelmistotoimittajille helpoin reitti EDF-hankkeisiin on konsortiopartnerin rooli eikä johtavan roolissa. Johtavan yhteisön rooli vaatii merkittävää projektinhallintakapasiteettia ja taloudellisia takuita, joita useimmat pk-yritykset eivät pysty tarjoamaan.

EDIP: Euroopan puolustusteollisuusohjelma 2025+

Euroopan puolustusteollisuusohjelma (EDIP) on vuonna 2025 käyttöön otettu siirtymäinstrumentti, jonka budjetti on noin 1,5 miljardia euroa. EDIP:llä on säännöksiä tuotantokapasiteetin lisäämiseen, teollisiin kapasiteetti-investointeihin ja yhteishankintaan liittyen.

Ohjelmistoyrityksiä koskevat EDIP:n säännökset ovat ne, jotka liittyvät puolustuksen tuotantokapasiteettia tukeviin ohjelmistotyökaluihin — logistiikanhallinta, toimitusketjun näkyvyys, tuotantosuunnittelu ja laadunhallintajärjestelmät.

Keskeinen havainto: Ohjelmistotoimittajille tärkein lähiajan EU-rahoitusmahdollisuus ei ole suuret EDF-kyvykkyydenkehittämishankkeet, jotka vaativat monivuotista konsortioin muodostamista ja joita hallitsevat vakiintuneet pääurakoitsijat. Se ovat pienemmät EDF-tutkimuskutsut ja EDIP-tukiinstrumentit, joissa pk-yritysosallistuminen on eksplisiittisesti kannustettu.

Ehdot EU:n ulkopuolisille yrityksille: Ukraina EU:n ehdokasmaana

Ukrainan EU:n ehdokasmaaasema kesäkuusta 2022 on luonut erityisen säännöksen EDF-kehykseen, joka sallii ukrainalaisten yhteisöjen osallistua EDF-hankkeisiin tietyillä ehdoilla. Se ei ole automaattiset osallistumisoikeudet — se vaatii erityistä sopimusta EU:n ja Ukrainan välillä.

Ukrainalaisille yrityksille, jotka hakevat EDF-pääsyä, nykyinen käytännöllinen lähestymistapa on perustaa tytäryhtiö tai yhteisyritys EU:n jäsenvaltioon. Puola, Viro, Latvia, Liettua ja Saksa ovat yleisimmät valinnat. Kun EU:n tytäryhtiö on perustettu ja täyttää hallinta- ja omistajuustestin — mikä tyypillisesti vaatii, että EU:n tytäryhtiöllä on aito operatiivinen itsenäisyys — yhteisö voi osallistua kelpoisen EU-yrityksenä.

EDA:n yhteishankintamekanismit tarjoavat erillisen polun ukrainalaiselle osallistumiselle, joka on sidottu Ukrainan asemaan EDA:n osallistujamaana vuodesta 2015.

Ei-EU-ehdokasmaille, joiden kanssa EU:lla on puolustuksen teknologiayhteistyösopimuksia, on olemassa tapauskohtainen poikkeamisprosessi, joka mahdollistaa osallistumisen tiettyihin EDF-hankkeisiin.