Joint All-Domain Command and Control (JADC2) on Yhdysvaltain puolustusministeriön kattava konsepti antureiden, päätöksentekijöiden ja tehosteiden yhdistämiseksi kaikilla sotilaallisilla alueilla — maa, meri, ilma, avaruus ja kyber — yhdeksi, integroiduksi verkoksi. Yhteensä yli 10 miljardin dollarin ohjelmasijoituksilla ja kymmenien yksittäisten ohjelmien kattaessa kaikki aselajit, JADC2 on Yhdysvaltain historian suurin C2-modernisointialoite. Eurooppalaisille ja liittolaisille ohjelmistotoimittajille se edustaa sekä markkinamahdollisuutta että teknistä sovittamishaastetta.

Markkinamahdollisuus on todellinen mutta epäsuora. Suora osallistuminen JADC2-sopimuksiin on pitkälti saavuttamaton ei-yhdysvaltalaisille yrityksille turvallisuus- ja ITAR-rajoitusten vuoksi. Kuitenkin arkkitehtuuriset standardit ja yhteentoimivuusvaatimukset, jotka JADC2 vahvistaa, vaikuttavat jo NATO:n omaan C2-modernisointiagendaan, ja JADC2-arkkitehtuurin ymmärtäminen asemoi eurooppalaiset toimittajat kehittämään yhteensopivia tuotteita NATO-markkinoille.

Mitä JADC2 on ja miksi se on tärkeää liittolaisten toimittajille

JADC2 syntyi tunnistuksesta, että Yhdysvaltain sotilaan olemassaoleva C2-arkkitehtuuri — rakennettu aselajikohtaisten järjestelmien ympärille, jotka eivät toimi hyvin yhteen — on riittämätön modernien monialueen operaatioiden nopeuden ja samanaikaisuuden kannalta. Konsepti visioi verkon, jossa mikä tahansa anturi voi välittää dataa mille tahansa päätöksentekijälle ja mille tahansa tehostajalle lähes reaaliaikaisesti, riippumatta siitä, minkä aselajin tai kansakunnan anturi, päätöksentekijä tai tehostaja omistaa.

Tärkeimmät JADC2-ohjelmat ovat aselajikohtaisia toteutuksia yhteisestä konseptista: Yhdysvaltain armeijan Project Convergence/Combined Arms Center -ohjelma, Yhdysvaltain ilmavoimien Advanced Battle Management System (ABMS), Yhdysvaltain laivaston Project Overmatch ja Yhdysvaltain merijalkaväen Project Dynamis.

Liittolaisten toimittajille JADC2 on tärkeä, koska Yhdysvaltain armeija on maailman suurin C2-asiakas, ja eurooppalaisten armeijoiden hankkimien järjestelmien on toimittava yhteen Yhdysvaltain JADC2-järjestelmien kanssa koalitio-operaatioissa. Eurooppalainen C2-järjestelmä, joka ei pysty vaihtamaan dataa ABMS:n tai Project Convergencen kanssa monikansallisessa harjoituksessa, on operatiivisesti rajoittunut teknisestä laadusta riippumatta.

JADC2-arkkitehtuuri: Kuljetus-, data- ja sovelluskerrokset

JADC2:n tekninen arkkitehtuuri on jäsennelty kolmen käsitteellisen kerroksen ympärille: kuljetus, data ja sovellukset. Näiden kerrosten ymmärtäminen on välttämätöntä toimittajille, jotka haluavat kehittää yhteensopivia järjestelmiä.

Kuljetuskerros kattaa fyysiset ja loogiset verkkoinfrastruktuurit, joiden kautta JADC2-data kulkee: sotilaallinen satelliittiviestintä, taktiset radioverkot, kuituliitynnät kiinteillä paikoilla ja kehittyvä matalan maan kiertoradalla olevien kaupallisten satelliittikonstellaatioverkosto.

Datakerros on se, missä arkkitehtuuriset vaatimukset vaikuttavat eniten suoraan ohjelmistotoimittajiin. JADC2:n datanvaihto tukeutuu datasetnormi- ja protokollajoukkoihin, jotka on suunniteltu mahdollistamaan yhteentoimivuus vaatimatta mukautettua integraatiota jokaisen järjestelmäparin välille. Eurooppalaisille toimittajille relevantein on TDL-perhe — erityisesti Link 16 ja sen NATO-standardilaajennukset.

Sovelluskerros on se, missä päätöstuki-, analytiikka- ja käyttöliittymäsovellukset toimivat. Sovelluskerros on helpoimmin saavutettavissa eurooppalaisille toimittajille, koska sovelluskerroksen rajapinnat ovat suhteellisen hyvin dokumentoituja NATO:n Federated Mission Networking -standardien kautta.

Missä EU/UA-toimittajat voivat osallistua

Eurooppalaisilla toimittajilla on realistiset osallistumismahdollisuudet kahdessa kohdassa JADC2-ekosysteemissä. Ensimmäinen on Yhdysvaltain pääurakoitsijoiden toimitusketjussa, jotka työskentelevät JADC2-ohjelmissa. Yhdysvaltain pääurakoitsijat mukaan lukien Northrop Grumman, Raytheon, L3Harris ja SAIC etsivät aktiivisesti erikoistuneita ohjelmistokykyjä tietyille JADC2-komponenteille.

Toinen ja helpommin saavutettavissa oleva osallistumismahdollisuus on NATO:n mukaisten C2-järjestelmien kehittäminen, jotka on suunniteltu toimimaan yhteen JADC2:n kanssa koalitionkontekstissa. NATO:n FMN-kehys määrittelee yhteentoimivuusstandardit, jotka NATO-järjestelmien on täytettävä vaihtaakseen dataa Yhdysvaltain järjestelmien kanssa harjoituksissa ja operaatioissa.

Keskeinen havainto: Käytännön polku eurooppalaisille toimittajille on kohdistaa NATO FMN -standardeihin eikä JADC2-standardeihin suoraan. FMN-standardit ovat saatavilla, hyvin dokumentoituja ja virallisesti sitoutuneita JADC2-yhteentoimivuuteen NATO-Yhdysvallat teknisten yhteistyöjärjestelyjen kautta. FMN Spiral 5 -vaatimukset täyttävä järjestelmä on suunnittelultaan yhteentoimiva JADC2-järjestelmien julkisesti määriteltyjen rajapintojen kanssa koalitionkontekstissa.

Yhteentoimivuus NATO FMN:n kanssa: Yhteiset kohdat

NATO Federated Mission Networking -kehys ja JADC2-arkkitehtuuri jakavat yhteisen yhteentoimivuusvaatimusjoukon, joka luo teknisen sillan niiden välille. Tärkeimmät yhteiset vaatimukset ovat: RESTful-rajapintarajapinnat sovelluskerroksen datavaihtoa varten; JSON- ja XML-datasarjoitus rakenteelliselle datalle; NATO:n viestitekstiformaatti (NMTF) operatiiviselle viestinvaihdolle; Link 16 ja SIMPLE taktiselle jäljitedatalle; ja PKI-pohjainen todennus verkkotason jakamista varten.

Eurooppalaiset toimittajat, jotka toteuttavat nämä standardit C2-tuotteissaan, täyttävät samanaikaisesti NATO FMN -vaatimukset ja JADC2:n koalitionaalisen yhteentoimivuuden vaatimukset. Keskeinen ero on luokiteltujen arkkitehtuurikomponenttien osalta: FMN määrittelee yhteentoimivuusrajapinnat, mutta jättää yhteensopivien järjestelmien sisäisen arkkitehtuurin kansalliselle harkinnalle, kun taas JADC2:lla on lisäisiä sisäisiä arkkitehtuurivaatimuksia, jotka koskevat nimenomaan Yhdysvaltain aselajijärjestelmiä.